Se, että kykenee sisällyttämään yhteen kuvaan kokonaisen tunnekokemuksen ja kertomaan sillä jotain merkittävää kohteesta on taito, jota ei voi koskaan oppia kokonaan. Olen pyrkinyt karistamaan tekemisestäni kaiken epäolennaisen, jotta jäljelle jäisi vain minä kuvaajana, valo työkaluna ja kohde itsenään. Kuvattiinpa valokuvaa tai elokuvaa, tämä tekemisen ydin on mielestäni kaiken keskiössä. 

Olen pidellyt kameraa kädessäni vuodesta 2011 valmistuttuani artesaanipuusepäksi. Puusepän työt eivät vieneet mennessään, mutta puusepän kädet ovat olleet suuri apu työssäni kuvaajana ja ohjaajana. Unelmoin vieläkin omasta verstaasta. Myös elokuvat ovat minulle suuri intohimo. Nautin elokuvallisten tunnelmien luomisesta ja se onkin mielestäni suurin tavoitteeni myös valokuvaajana; että valokuvasta tulee katsojalle halu tietää lisää, nähdä kuvien reunojen yli. Kuka tietää mihin nämä tavoitteet minut vie, mutta tähän asti on ollut ilo seurata mitä se on tuonut tullessaan.